Moikka, täällä kirjottaa Emilia.
Tänään siitä on tasan viikko, kun mä, Veera ja Paloma hytistiin Seinäjoen Rytmikorjaamon pihassa jonottamassa Robinin keikalle. Ulkona ei ollut pakkasta, tai jos oli niin ei ainakaan paljoa. Tuolla avoimella alueella vaan tuuli ihan hirveen kovaa ja melkein kaikki jonottajat oli siellä kylmissään. Rytmiksen oven edessä oli muutama teltta, joihin oli tunkenut monta ihmistä, ja jotkut lämmittelivät välillä vanhempiensa autoissa. Mepä paleltiin siinä tuulessa elämäni pisimmät 5 ja puol tuntia. Muistan niin hyvin kun Veera katto kelloa puhelimestaan ja Paloma sanoi: "Älä vaan sano et kello on vasta puol kaks!" "vartin yli yks." Veera sanoi. Siinä vaiheessa tuli kyllä sellanen epätoivon tunne ettei mitään rajaa. :D Meillä oli eväitä mukana, mutta niitä sai hädin tuskin otettua laukusta kun sormet oli niin jäässä, ja muutenkin syöminen oli hirveetä siinä kylmyydessä.
Pitkän ajan kuluttua koitti se hetki, kun me ajateltiin et ovet aukeaa noin 15 minuutin päästä. Tosin me oltiin väärässä, koska ovien aukeamiseen oli oikeesti vielä puoli tuntia. Me siinä yritettiin ottaa lippuja ja kameroita laukuista, mutta meidän sormet ei liikkunut, koska ne oli niin jäässä, eikä me meinattu saada vetoketjuja auki millään. :'D Tuon vetoketjusähläämisen jälkeen saatiin kuitenkin vihdoin tarvittavat tavarat laukusta ja alettiin ottamaan takkeja ulkona pois, koska narikkaan jättämisessä olisi mennyt niin kauan aikaa, että meidän pitkä jonotushan olisi mennyt hukkaan, kun meidän takana olevat ihmiset olis ohittanu meidät. Kun oltiin saatu takit pois, me vietiin ne ja laukut tiiliseinän viereen odottamaan meidän paluuta. Pian takkejen pois ottamisen jälkeen me saatiin tietää, että ovien aukeamiseen on vielä puoli tuntia. No, ei siinä mikään auttanut. Oli vaan kestettävä!
Kun vihdoin ihmisiä alettiin päästää sisälle, niiden päästäminen lopetettiin ihan vähän ennen meitä. Ne, jotka pääsivät sisälle jo ensimmäisessä erässä saivat Robinilta nimmarit ja jotkut ottivat puhelimillaan Robinin kanssa yhteiskuvan ennen keikan alkua. Alla olevassa videossa näette tuon nimmareiden jaon ja alussa vilahduksen meistä.
Nopeasti otettu kuva Palomasta ja Veerasta, kun me päästiin sisälle. Meidän kaikkien hiukset oli ton jonotuksen jälkeen jotain ihan muuta kuin kotona, mutta ei siinä mikään auttanut. Oltiin kuitenkin tosi innoissamme keikasta, vaikkei tuohon nimmarijakoon päästykään..
Sitten päästettiin toinen osio ihmisistä keikkapaikalle ja kaikki yrittivät rynnätä mahdollisimman hyville paikoille. Siinä tönimisessä mä, Veera ja Paloma päästiin toisen ja kolmannen rivin paikkeille, mutta välillä me liu'uttiin ihmismassan mukana vähän kauemmas.
Siinä ruuhkassa tuli hirveen kuuma, mutta onneks siellä jaettiin vettä yleisölle keikan aikana niin, että järjestyksenvalvojat antoi yleisöön isoja, ihanan kylmiä vesikuppeja kiertämään.
Myös Seinäjokilainen KidSingistä tuttu Miska esiintyi Luupilla mun korvissa kappaleessa. Miskakin oli hyvä, vaikka ääni ei kuulunutkaan paljoa ihmisten kiljunnan ja mukana laulamisen joukosta. Porukka lauloi tosi kovaa mukana ja Robinkin mainitsi siitä keikan aikana. Kyllä Seinäjokilaisista ääntä lähtee!
Robin oli ihana ja keikka ihan huikee!♥
En saanu sieltä kovin laadukkaita tai muutenkaa hirveen hyviä kuvia, koska siellä ei saanut kuvata järkkärillä. Mun osalta keikan kohokohta oli se, kun Robin katto laulaessaan mua pitkästi silmiin. Se oli ihana tunne.
Kun me palattiin ulos, ilma ei tuntunut enää yhtään kylmältä, koska meillä oli niin kuuma. Me jäätiin ulos odottamaan Robinin keikkabussin lähtöä, koska me haluttiin nähdä Robin vielä kerran, kuten moni muukin. Keikkabussi oli vähän likainen ulkoa ja me kirjoitettiin likaiseen kohtaan sormella viesti, jossa kiitettiin Seinäjoen keikasta, tai pyydettiin Robinia tulemaan tänne uudestaan. Jotain sellaista, en muista enää kunnolla. Sitten menimme turva-aitojen taakse odottamaan Robinin tuloa.
Pian hän tulikin ja kulki turva-aidan vierestä antaen läpsyt faneille. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan osuneet Robinin käteen ja yllätys yllätys mä ja Paloma ei ainakaan. Veera oli lähellä saada läpsyn, mutta ei saanut kuitenkaan, kun Robinin käsi meni juuri Veeran käden ohi. :'D Kun bussi lähti, Robin vilkutti meille ja tietenkin vilkutimme innokkaina takaisin. Vilkuttajia kuvattiinkin bussista, mutta harmi ettei sitä pätkää laitettu tuolle videolle.
Tuo oli kuitenkin tosi ihana kokemus, en varmasti unohda sitä koskaan!
